Eilen oli minulla taas pentukurssilaisten koulutusta, jonka jälkeen Hessun ja mun omat treenit. Tällä kertaa meitä oli 4 koirakkoa paikalla ja vieressä RallyToko -treenit. Hessun vuoro oli toisena. Isäntä onneksi toi Hessun vasta meidän treeneihin, niin sen ei tarvinnut odotella autossa tuntia.

Ennen Hessun omaa vuoroa tehtiin vähän seuraamista ihmisten ympärillä pujotellen ja perusasentoa. Aiheena oli kaikilla ruutu. Niin ja vaikka kotitreenit on menneet tosi hyvin, meni Hessulla nyt kyllä tosi huonosti. Se mm. meni ruudun sivusta sisään, jäi ihan eteen tai oikeaan reunaan. Juoksee kyllä usein hienosti juuri oikeaan kohtaan, mutta "seis" käskyllä siirtyy sitten reilusti sivuun tai eteen ennen pysähtymistä (huoh). Nyt on kyllä ihan sellainen tunne, että ei tuosta ruudusta tule koskaan mitään. Jotenkin "onnistun" palkkaamaankin sen aina väärään kohtaan...mä en kestä!

Muiden treenatessa ruutua, tehtiin Hessun kanssa kolme kertaa tasamaanouto puukapulalla ja kolmannen jälkeen namipalkka. Lisäksi tehtiin pylvään kierron kautta seisomaan pysähdyksiä. Läksyksi siis edelleen ruututreeniä ja lisää sellaista treeniä, että Hessu juoksee pidemmältä ruutuun ja minä sieosn ruudun lähellä narupallo -kädessä ja palkka lentää Hessun yli ruutuun, kun Hessu on oikeassa paikassa. Hessua pitää siis siedättää lisää siihen, että se juoksee ruutuun vaikka pallo on minulla kädessä, nyt se on niin kovasti sen pallon perään, että saatta juosta minun luokseni tms. 

Positiivista oli se, että vaikka Hessu välillä haistelikin omiaan ja haahuili, sen kanssa pystyi treenaamaan koko ajan irti. Se ei välittänyt toisista koirista mitään (meidän ryhmässä oli 2 urosta ja yksi narttu Hessun lisäksi) ja vieressä treenasi kaksi koiraa, joista urosta Hebe on aina  inhonnut aikaisemmin (kamalan rähinän kera). Nyt Hessu haukkui ainoastaan, kun tultiin kentälle, kun keräsi innoissaan kierroksia (siitäkin pitäisi kyllä päästä eroon). Vili -uroksen kanssa oikein katsottiin mitä käy, kun kävelevät ihan puolen metrin päästä Hessusta (no ei mitään, vähän vain molemmat haistelivat ilmaa). Vilikin oli ennen kastraatioata Hessulle kuin punainen vaate. Eli jotain positiivista eiliseenkin treeniin, kun muuten meni ihan pieleen. 

Ja jotta elämästä ei jännitystä puuttuisi, niin meidän koko sunnuntain ratsastusryhmä ilmoittautui ihan oikeisiin kouluratsastuskisoihin suorittamaan HELPPO C:1 2000 -radan. Heppatoiveiksi laitoin ykköseksi Arskan ja kakkoseksi Eemelin. Viime sunnuntaina ratsastin pitkästä aikaa Arskalla (Eemeli oli kyllä minulle laitettu, muta vaihdettiin Pian kanssa, jolla on kisoihin Eemeli ykkösvaihtoehtona). Oli oikein miellyttävää mennä pitkästä aikaa Arskallam, vähän se säpsyi harakkaa ja viereiseen ojaan laskutuvia sorsia, mutta muuten ok. Jäykkähän se on toiseen suuntaan, mutta sain sen lopussa menemään ihan suoraankin (asiaa helpotti se, että Arska oli mennyt jo edellisenkin tunnin). Harjoiteltiin myös  tuossa Helppo C:ssä olevaa peruutusta ja sekin onnistui Arskan kanssa hienosti. Kisat ovat ulkokentällä, jos vain sää sallii. 

Tänään alkaa taas pitkästä aikaa meillä Hessun kanssa Ninan tokot. Ajattelin ottaa aiheiksi koemaisina: tunnari, metalli ja liikkeestä istuminen (näitä niin vähän tehdään, kun yleensä onnistuvat). Tämän lisäksi jos aikaa jää, yksi helppo ruutu tai sitten teen kentän laidalla sen itsekseni, kun jäi siitä eilen niin huono fiilis.