Tänään pääsikin Milo hakuilemaan jo heti aamutuimaan. Viime metreillä meidän hakuporukka kutistui peräti neljään (kovasti on porukkaa sairaana). Kun lisäksi osa jäljelle jäävistä (kuten minä) oli puolikuntoisia, niin tallattiin melko lyhyt rata (syvyyttä oli kyllä reippaasti). Keskityttiinkin sitten koirien hallintaan, ilmaisuihin ja suoriin pistoihin.

Milo otettiin radalle kolmantena. Milo tuli radalle irti seuraten ja otettiin "kisailmoittautuminen". Milolla kiintorulla. Ensimmäinen lähetys vasemmalle ja Milo tuli rullan kanssa vauhdikkaasti (ukko löytyi helposti etukulmasta kalliolta, katajan takaa). Rullan Milo toi kauniisti minun eteen ja irrotti vasta käskystä (YES, ihan mahtavaa, että tuo kiintorullan noin hyvin). Näytölle juoksin vain vähän matkaa ja annoin Milon painella vapaasti loppumatkan. Palkkana ukolla nameja.

Sitten lähetys oikeaan etukulmaan. Siellä piti olla myös kiintorullailmaisu, mutta maalimies muisti väärin ja Milo saikin suorapalkan nameilla. Muutettiin sitten viimeinen ukko vielä kiintorullaukoksi, vaikka piti olla suorapalkka (kyllä on noi radiopuhelimet oivat apuvälineet tuolla hakumettässä).

Sitten lähetys vasemmalle. Hyvin lähti vauhdilla Milo ryteikköön. Ukko löytyikin taas helposti ja hetken oli Milo katsonut, että onko suorapalkka ja kun ei palkkaa tullut, otti rullan. Ja mikä kaikista upeinta, rullan luovutus oli yhtä upea, mitä ekalla ukolla :)))) Päästin Milon juoksemaan vapaasti ukolle ja sielläpä olikin palkkana Milon rakastamat taisteluleikit. Milo saikin sitten leikkiä ja taistella aina autoille asti.

Hyvät pikkutreenit. Milo yllätti myös sillä, että ei möykännyt autossa, eikä kyllä missään muussakaan kohdassa. Josko siitä on vihdoinkin tulossa kunnolla käyttäytyvä herrasmies ;)