Viime torstaina vein toisen lapsista fudistreeneihin ja otin Milon mukaan. Kiertelin Milon kanssa taajamassa noin tunnin verran ja kyllä se taas oli ihmeissään..heh, meidän maalainen.

Ihan nätisti Milo kulki eikä se välittänyt ihmisistä, lastenvaunuista tai sauvakävelijöistä mitään. Saipa Milo lämpimät halaukset yhdeltä tytöltäkin matkan varrella ja siitä se tykkäsikin kovasti. Ensimmäinen koira kun tuli kävelytiellä vastaan ei Milo päästänyt pihaustakaan (ihme), hiukan se kyllä nyki hihnassa mutta ei mitenkään kovasti (mikä olikin hyvä sillä oli äärettömän liukasta ja lunta satoi taivaan täydeltä).

Kierreltiin sitten keskustassa rakennusten välistä ja junaradan lähistöllä, ei ongelmia. Koiria ei muita tullut vastaan, niitä kyllä näkyi aina jonkun matkan päässä, mutta Milo vain katsoi, ei haukkunut.

Sama koira joka tuli meitä vastaan aiemmin ohitettiin seuraavan kerran niin, että käveltiin takaa ko. koirakon ohi. Silloin Milo kyllä haukkui (ei onneksi vetänyt juurikaan). Nipistin Miloa korvasta ja kun sen haukkuminen hetkeksi loppui sain siihen taas kontaktia ja matka jatkui ok. Pari kertaa se kääntyi vielä katsomaan taakseen, mutta otti heti kontaktin kun pyysin. Tämä olikin meille maalaisille varmasti ensimmäinen tällainen koirakon ohitus.

Treenattin myös aina ennen teiden ylitystä sitä että pysähdyin ja Milo istui rauhassa vierelle. Oltiin hetki paikallaan ja vasta sitten tien ylitys. Lopussa Milo rupesi jo itse pysähtymään ylityskohtiin (hyvä).

Tarkoituksena olisi nyt ihan viikottain treenata tätä kaupunkikävelyä. Tavoitteena tietysti löysässä remmissä nätisti ja haukkumatta kulkeva koira (joo, tavoitteeseen on vielä matkaa). Tarvitaan vaan lisää ohitettavia koiria ja sitten pitää treenata myös sitä Milon jättämistä kiinni esim. kaupan eteen (kuten BH -testissä tehdään).