Eilen oli Milolla treenit ja aloitettiin tottiksella. Kerrankin sellainen treeni, että Milo oli hiljaa koko kentällä oloajan :) Otin Milon omalla vuorollaan suoraan autosta.

Ensin otettiin perusasentoa (eli näytin vetäjälle, miten olimme namin ja naksun kanssa edistyneet). Menikin ihan hyvin ja jatkossa etenemme niin, että kun Milo on tullut sivulle, olen naksauttanut ja antanut namin ja istuu siis sivulla sanon uudestaan "sivu" ja heti kun ottaa katsekontaktin taas naksu ja nami. Näitä otetaan vähitellen enempi ja pidempää aikaa. Eli en enään joka kerralla ota uudelleen sivulle vaan ruvetaan pidentämään sitä sivulla, oikealla paikalla, oloa ja vahvistamaan katsekontaktia. Elikä jotain edistystä tässä asiassa (hyvä)!

Sitten otettiin henkilöryhmää, meni ihan ok. Kierreltiin ihmisiä ja onneksi vetäjä muistutti, että palkaan silloin kun ollaan henkilöryhmässä ja menee hyvin, eikä aina silloin, kun tullaan sieltä pois. Milokin oli selvästi tarkkaavaisempi, kun sai siellä ryhmässä namia. En ottanut tällä kertaa pysähdyksiä, kiertelimme vain. Tämäkin ihan ok.

Sitten otettiinkin estehyppyä (matalalla esteellä). En aloittanut liikettä perusasennosta vaan menimme esteen lähelle ja annoin käskyn "hyppy", Milo hyppäsi oikein innokkaasti ja kun oli toisella puolella annoin jälleen käskyn "hyppy" ja Milo hyppäsi takaisin. Palkaksi taistelut. Näitä tein pari kertaa kummaltakin puolelta estettä ja meni oikein hyvin ;)

Sitten otimme ensimmäistä kertaa Milon kanssa A-esteen (loivana, mutta niin, että joutui kiipeämään). Avustaja näytti toisella puolella Milon lelua ja minä lähetin toiselta puolelta. Milo oli innoissaan, mutta ei ensin tajunnut, että sen pitää kiivetä. Neljännellä kerralla vihdoin ymmärsi ja meni upeasti yli ja sai lelun palkaksi. Otettiin vielä toiseen suuntaan ja nyt tajusi heti ja kiipesi oikein upeasti heti ja sai lelun palkaksi. Ei otettu enempää tätä uutta juttua. Milo tuntui tykkäävän kovasti, enkä usko että tämän kanssa tulee vaikeuksia ;)

Seuraavaksi meillä oli eteenmeno. Avustaja vei lelun tooooosi pitkälle niin että Milo näki. Milo oli aivan täpinöissään ja jouduin sitä rauhoittelemaan ja seurauttamaan jonkun aikaa. Lopulta rauhoittu ja malttoi seurata viitisen askelta, sitten lähetin eteen menoon ja meni kyllä täysiä ja ihan suoraan. Tämä oli hyvä.

Lopuksi mentiin paikallaanmakuuseen, kun toinen koirakko tuli kentälle. Olin Milon vierellä noin parin metrin päässä ja Milo jaksoi pysyä oikein hyvin. Välillä palkkasin namilla. Tämäkin oli hyvä, eikä Milo vinkunut tai haukkunut laisinkaan.

Sitten otettiin Milolle ilmasutreenit isolla pellolla (palkaksi ukoilta ensin nakkia ja sitten taistelut)

Ensimmäinen ukko meni kaikin puolin nappiin. Lähti täysiä, toi rullan käteen asti ja lähti täysiä näytölle. Matkakin oli pitkä.

Toisen kanssa oli sitten senkin edestä ongelmaa. Tai siis lähti hyvin, mutta pudotti aina rullan. Lopulta Lyhennettiin välimatka ja Milokin toi rullan ihan käteen asti (se ihan työnsi sitä rullaa minulle). Näytölle lähti taas hyvin. Oikea erävoitto!

Kolmas ukko otettiin heti lähemmäksi (saatiinkin hyvä neuvo, että kunnes rulla tulee paremmin käteen asti otetaan vaan ihan lähiukkoja). Ensimmäisen rullan pudotti, mutta toinen tuli hyvin käteen asti.

Lähiukoissa on se hyvä puoli että ensinnäkään Milolle ei tule niin valtavan pitkää matkaa juostavaksi (jos joutuu rullan hakemaan monta kertaa) ja toiseksi kun aikaa kuluu siinä välissä vähempi, se ehkä yhdistää päässään nämä asiat paremmin. Elikä edelleen en päästä Miloa näytölle, ellei rulla tule käteen asti, mutta lyhennetään matka eikä oteta metsään ilmasua tai kiintorullaa vielä.