Tänään tultiin vauhdilla töistä kotiin, kun oli tarkoitus mennä katsomaan meidän uutta tulevaa karvakorvaa. Kotona huomasin kuitenkin, että Frodon aamulla huomattu löysä vatsa ei ollut enään pelkästään löysä vaan myös verta oli runsaasti mukana. Viikonloppuna Frodo sai ison pätkän peuran lihaisia kylkiluita, se on aina ollut maltillinen syöjä, joten sille on voinut huoletta antaa kaluttavia. Nyt oli kuitenkin sitten ilmeisesti ahneus iskenyt ja tänään ensin oksensi eilisen ruokansa ja luunpalasia ja myös vatsa meni löysälle (mikä siis Frodolle tosi harvinaista). Huolestuin kyllä niin kovasti, että peruin meidän treffit uuden karvakorvan perheen kanssa ja rupesin soittelemaan Frodolle lääkäriä. Oli muuten pettymys, että omalta lääkäriasemalta tuli heti tiukka "ei kerkiä". Aistiin saatiin päiviystysaika yhdeksäksi illalla, mutta onneksi Espoon Eläinsairaala otti meidä heti vastaan ja voitiin sitten tuo myöhäinen aika perua.

Ensin Frodo tutkittiin ulkoisesti ja mitattiin kuume. Ei ollut kuumetta ja paksusuolikin tunnusteltiin ja oli tyhjä. Sitten koira kuvattiin kyljellään ja selällään (Frodo oli erittäin nätisti ilman rauhotusta tai nukutusta). Helpotus oli suuri, kun ei näkynyt luita tai muita tukkeumia. Suolet ja vatsalaukku olivat tyhjät. Mukaan kotiin saatiin kassilinen lääkkeitä ja tarkat ruokintaohjeet. Tänään ei vielä saa syödä muuta kuin lääkettä ja aloitettiin Canicur kuuri. Vielä oli ihan vetisen löysä vatsa iltalenkillä, mutta onneksi vain ihan vähän enään verta mukana.

Tältä näytti meidän potilas lääkäriasemalla ensimmäisen lääkärin käynnin jälkeen, kun odoteltiin kuvaukseen pääsyä.

Pitäkäähän kaikki peukkuja, että huomenna olisi vointi jo parempi.

Sunnuntaina oli Milon hakutreenit. Milolla neljä ukkoa (siirtyvät). Milolla ei ollut kiintorullaan ja keskityttiin vauhdikkaisiin näytöille juoksuihin. Ensin oikea etukulma ja rulla tulikin minulle vauhdilla, kun olin saanut Milon näyttöliinaan kiinni, huusi maalimies sitä pari kertaa nimellä ja minä sanoin oikein innostavasti että "äijä" ja "näytä" ja kylläpä Milo lähtikin vauhdilla (kuopat vaan jäi maahan). Samalla tyylillä myös toinen etukulma ja molemmin puolin keskipiilot 50 metrissä. Kaikilla muilla namipalkat, mutta viimeisellä lelu & taistelut. Ihan mahtavan hyvä treeni! Jatketaan myös seuraavissa treeneissä näytöille juoksemista. Milollahan on erittäin vahva halu etsiä ja löytää maalimies ja tuoda täysillä mulle se rulla, mutta näytölle lähtö on aina ollut se heikoin lenkki, mutta eiköhän tällä kuurilla saada taas toimimaan. Ensi keralla ei käytetä ääntä, vaan maalimies käy vilauttamassa esim. Milon lelua ennen kuin päästän/lähetän näytölle. Jatkossa sitten vaihdellaan eri tapoja ja välillä aina ilman mitään apuja.

Hakutreeneistä kirmasin lähes suoraan ratsastamaan. Olin jo kentällä Omppu -hepan selässä, kun huomattiin että siltä puuttui yksi kenkä joka löytyikin kentältä. Vaihdoin sitten lennossa Sonjaan. Sari pitikin meille oikein kunnon istuntatunnin. Tehtiin muun muassa niin että pysyttiin kevennyksessä ylhäällä kaksi hevosen askelta ja sitten kevyt kosketus satulaan jne. Ja oli kuulkaa vaikeaa ja raskasta. Tehtiin myös niin, että kevennettiin 2 - 5 kertaa ja sitten harjoitusravia pieni matka jne. hevosen rytmi, vauhti ja oma istunta piti pysyä kokoajan samana. Tehtiin myös paljon kaarevia uria, voltteja, tempon ja askellajin vaihteluja ym. Kivaa oli :)

Toivottavasti saadaan nyt pian sovittua uusi aika, jotta päästään katsomaan pientä karvakorvaa.