Sunnuntaina suunnattiin Milon kanssa tottistreeneihin. Oltiin peltokentällä ja oli mielettömän kova tuuli. Ensin ilmoittautuminen toisen koirakon kanssa.

Seuraaminen ei alkuun tuntunut sujuvan alkuunkaan, Milo edisti tosi paljon ja otti häiriötä kahdesta muusta koirasta ja muutenki pyöri kuin väkkärä  Lopulta sain palkattaua ihan ok seuraamisesta, mutta huh, huh, olipas kiven alla.

Hyppynoutoa tehtiin lelulla ja hyppyytin myös niin, että laitoin Milolle kapulan suuhun ja juoksin sen kanssa hyppyyttäen Milon esteen toiselle puolella ja heti takaisin toiselle puolelle ja kapula pois Milolta ja palkka. Yhden kerran Milo alussa pääsi kiertämään esteen (kun tuli lelun kanssa). Siis näinhän ei saisi koskaan päästä käymään...grr. No loppu hypyt meni kyllä hienosti eli heitin lelun ja Milolle käskyt "hyppy" ja "nouda" ja takaisin tullessa siirryin esteen lähelle ja taputin estettä jotta sain varmistettua ettei kierrä. Viimeinen hyppynouto oli jo oikein hyvä

A-onnistuikin hyvin. Ensin vain toiseen suuntaan menoa niin, että avustaja näytti esteen yli lelua ja valutti sen aivan esteen juureen ja minä lähetin Milon "kiipee" käskyllä ja juoksin sitten sen kanssa taistelemaan toiselle puolelle. Onnistui myös hyvin niin, että heitin lelun ja Milo kiipesi hakemaan ja palautti kiiveten myös minulle. Ehkä se siitä rupeaa sujumaan, onneksi Milo ei missään välissä yrittänyt kiertää A:ta, vaikka kerran ei ede löytänyt lelua, kun heitin niin pitkälle. Milo kuitenkin palasi takaisin kiipeämällä. Ehkä tääkin tästä vähitellen. Pitää vaan edetä rauhassa, että Milo ei rupea hyppäämään liian korkeelta alas.

Eteenmeno lelu oli piiiiiiiiiiiitkällä. Alkuun Milo edisti niin kovasti, että tehtiin seuraamisessa käännöksiä, peruutusta ym. ja vasta kun oli rauhassa oikeassa kohdassa ja katsekontaktissa lähetin "eteen" ja vapautus lelulle. Voi että kun hienosti. Pitäisi joskus muistaa käskeä myös maahan siellä päässä...

Paikallamakuu ei onnistunut ei millään, Milo lähti heti hiipparoimaan mun perään ja vaikka olin vieressä nousi ylös  Yritettiin kaiken maailman narusta pitämistä ym. mutta maassa ei pysynyt.

Vein sitten Milon välillä huilaamaan ja keksin kokeilla takapalkkaa sen narulelulla. Hienosti toimi, joten tultiin vielä lopuksi viimeisen koiran pariksi ja niin kauniisti se Milo siellä makasi vaikka minä kävelin kuinka pitkälle ja tein vaikka mitä  Lopuksi sitten huusin sieltä 40 askeleen päästä "vapaa" ja Milo ryntäsi takanaan olevalle lelulle ja sitten leikittiin kovasti. Onneksi tämä takapalkkaus toimi näin hienosti, olin jo ihan "hukassa" kun en tiennyt mitä ton paikallamakuun kanssa olisin tehnyt.

Seuraavissa treeneissä otan taas takapalkan käyttöön ja vähitellen rupean vaikeuttamaan niin, että vapautan takapalkalle vasta kun olen palannut koiran viereen ja välillä sitten taas pitemmältä.

Sitten iltasella oli ratsastustunti. Taisi päästä huokaus, kun huomasin että minulle oli laitettu tallin isoin, raskain ja hitain heponen. Alkutunnista tuntui kyllä "liimalta" koko hevonen. Pitkien laukkavolttien ja muunkin reippaan laukkaamsien jälkeen sain kuitenkin hepan hyvälle tuntumalle. Hienosti rupesi myötäämään ja muuttuen samalla tosi kevyeksi ja reippaaksi. Eipä ole tällaista ihmettä aikaisemmin ko. hepan kanssa tapahtunut, mutta kyllä olin tyytyväinen ja hyvällä mielellä tunnin jälkeen. Saa nähdä onnistuuko vielä joskus uudestaankin....yllättävää kuinka kivalta ko. heppa tuntui ratsastaa tämän jälkeen.

Keskiviikkona olisi tokotreenit ja täytyy miettiä josko ottaisin Milon lisäksi Frodonkin tekemään jotain pientä. Tänään olisi vuorossa molemmille koiruuksille hierontaa!