Aamulenkillä treenasin Frodon kanssa (ruutua ajatellen) seisomista. Eli Frodohan painaa aina täysiä pitkällä edellä. Huutelin aina välillä seiso ja kun pysähtyi odotin hetken ja vapautin kera kehujen. Tehtiin kolme kertaa ja viimeinen kerta oli varmasti 50 metrin päässtä, meni erinomaisesti. Täytyy varmaan seuraavaksi jo ruutua treenatessa käskeä ensin seisomaan ja vapauttaa vasta sitten lelulle.

Frodo lähti ihan näkösällä olleen peuralauman perään vauhdilla, tuli kuitenkin heti käskystä takaisin ja mahtavat kehut palkaksi. Milo oli onneksi hihnassa, sillä se lähtee vainun saatuaan kuin tykin suusta, eikä takuulla tule käskystä takaisin. Mietin tuossa juuri, että pitäisiköhän tämä meidän reilu hehtaarin tontti aidata kokonaisuudessaan, jotta peurat, kauriit, hirvet ja jänikset (jotka tekevät poikasensakin juuri meidän pihakuusen alle) pysyisivät poissa. Tuntuu että noita kaikkia eläimiä on ihan hirveästi enemmän kuin ennen ja lisäksi ne ovat ihan liian kesyjä. Joskin toisaalta aidattu tontti on kyllä aika kamala ajatus. Nyt meillä on kaksi valtavan kokoista koira-aitausta eristettyine koppeineen, joissa Milo ja Frodo voivat olla päivisin enkä kyllä haluaisi lisääkään aitoja. Hirvetkin on niin kesyjä, että vaikka niille kuinka mesoo ihan vieressä ja käskee pois, ne vaan katsoa möllöttävät. Yksi hirvi on lähes joka aamu autotallin ovien edessä, haluisikohan se muuttaa sisälle ;)

Nähtiin pihalla vaskitsa ja kun kerroin pojille, että pihalla on vaskitsa käärme, totesi meidän ekaluokkalainen eläintieteilijä Eetu siihen, että äiti vaskitsa on kyllä jalaton lisko, niimpä :))