Odoteltiin kentän lähistöllä omaa vuoroa kahden muun koirakon tehdessä ensin. Milo ei reagoinut ampumiseen mitenkään (ko. koirakoille ammuttiin kahteen otteeseen). Parina meillä oli energinen nuori riiseniuros (oikein hyvää ja vaikeaa häiriötä Milolle).

Toinen koirakko meni ensin paikallamakuuseen ja saatiin häiriötä, kun tämä toinen koira hetken maattuaan aloitti haukkumisen ja nousi ylös (oli kytkettynä). Yllättäen Milo ei haukkunut takaisin ja voitiin jatkaa omia treenejä.

Ensin otettiin Milon kanssa seuraamista. Milolla pysyy katsekontakti hyvin pitkilläkin seuraamisilla, mutta se seuraa vinossa. Aluksi tehtiin jonkin aikaa seuraamista vasemmalle kaartaen ja saatiin sitten palkattua oikeasta paikastakin. Sitten tehtiin pitkää suoraa seuraamista, täyskäännös ja heti kun oli oikeassa kohdassa ja suoraan niin palkka. Näitä toistettiin pariin otteeseen. Olin positiivisesti yllättynyt, että Milo jaksoi innostuneena näitä pitkiä seuraamisia ja katsekontakti oli erittäin hyvä. Poikittamiselle on oikeasti nyt tehtävä jotain. Sain taas uuden keinon, millä yritän opettaa Milolle suoran perusasennon (Milo perusasennossakin on vinossa, koska sen on silloin helpompi katsoa mua silmiin). No nyt koitetaan josko tällä uudella keinolla onnistutaan. Täytyy kyllä tunnustaa, että jouduin ihan itsekin pinnistelemään, jotta osaan omat "liikkeet" :) Ens treeneissä sitten katsotaan, onko edistystä tapahtunut.

Sitten paneuduttiin Milon noutamiseen. Kapulan pureskelemisesta pitää päästä eroon ja tähän löytyi oikein oivallinen keino, sitä kanssa treenaillaan kotona. Minun täytyy myös itse muistaa, etten "hyökkää" ottamaan kapulaa. En itse edes taujunnut kuinka "hyökkäävä" olenkaan, no onneksi tuli kanssatreenaajilta palautetta ja uusi konsti pelitti jo hyvin treeneissäkin.

Hiukan otettiin Milon kanssa myös henkilöryhmää, eikä siinä ole mitään ongelmaa, Milo istuu ihan mukisematta vaikka kiinni vieraan ihmisen jalkaan.

Otettiin vielä eteenmeno ja se olikin yllättäen vaikea. Eipä olla treenattu noin isolla kentällä ja nurmipohjalla. Lopulta kun mentiin tarpeeksi lähelle, onnistui eteenmenokin.

Ihan viimeseksi paikallamakuu. Varmuudeksi pitkän liinan päässä pitäjä. Etenin ihan reilun matkan päähän ja Milon paikallamakuun aikana ammuttiinkin vielä kolme kertaa. Milo ei paukuista välittänyt ja pysyi oikein hienosti ja tarkkana paikallaan. Palkkasin lelulla. Kerrankin nappisuoritus paikallamakuusta. Ensi kerralla voisi Milo olla paikallamakuussa irti, mutta varmistaja seisoisi lähistöllä kertomassa minulle jos lähtee. Josko edes tässä paikallamakuussa edistyttäisiin.