Olin jo jonkin aikaa halunnut Hankoon ja Suomen eteläkärkeen. Eilen pidettiin sitten retkipäivä ja aamulla auton nokka kohti Hankoa. Mukaan lähti myös Hessu, pojat eivät tällä kertaa jaksaneet :) Parkkipaikka löytyi helposti ja vieressä oli myös siistit vessat sekä taulu reitistä.
Hessu oli mukana ja kävi uimassa ennen luontopolulle menoa (ihan hyvä, että kävi, sillä lämpöä oli välillä jopa 25,5 astetta, vaikka aurinko ei kokoaikaa paahtanutkaan). Kuvassa Hessu alkuvilvoitteluissa meren syleilyssä.
Tässä itse reitin alkupää. Reitti on luonnonsuojelualueella ja Hessu kulki sen kytkettynä.
Polku kulki pitkälti aivan meren rantaa.
Rannalla oli myös vanhojen hylkyjen osia.
Tämän jälkeen polku sukelsi hetkeksi metsään ja jälleen meren rataan
Metsässä oli vanhoja rakennuksia (huonompi- ja hiukan parempikuntoisia). Näitä oli käytetty sotavankien majapaikkana sekä naisten työsiirtolana (muistaakseni aina vuoteen 1960 asti). Rakennusten ympärillä oli aidat, varmaankin sortumavaaran takia.
Sitten polku muuttuikin tosi pieneksi ja nokkoset kutittelivat jalkoja sitä kulkiessa. Onneksi meille ei osunut vastaantulijoita kapeimmissa kohdissa. Pian kuitenkin avautui jälleen upeat merinäköalat ja kalliot.
Lopulta perillä :)
Perillä ihasteltiin maisemia, syötiin eväitä ja hiukan kierreltiin.
Aivan eteläisin kärki.
Toiselta sivulta kallio oli rajattu narulla, jonka toiselle puolelle ei saanut mennä. Ylhäällä oli myös retkipöytiä.
Lopulta lähdimme tarpomaan samaa reittiä takaisin.
Reitin lopuksi pulahti Hessu jälleen mereen. Matkaa parkkipaikalta edes takaisin oli noin 7,2 kilometrä. Tuli myös sisäänajettua uudet vaelluskengät (vaikka niitä ei tällä reitillä olisi välttämättä tarvinnutkaan). Hyvin tuki varsi nilkkaa. Tässä uudet kengät valmiina lähtöön ja Hessu, joka luuli, että tehdään seuraamista.
Kierreltiin vielä Hankoa ja ihasteltiin vanhoja huviloita ja käytiin mm. Neljän Tuulen Tuvalla nauttimassa kahvia & kakkua. Myös Hessu pääsi mukaan. Istuskeltiin kalliolla, niin Hessusta ei ollut häiriötä.
Lopuksi Hessu nautti vielä uimisesta ihanalla hiekkarannalla. Kotimatkan kuuluikin auton takaosasta tasainen tuhina, kun Hessu oli umpiunessa. Seuraavalla kerralla täytyy muistaa ottaa uikkarit mukaan, olisi ollut niin ihana pulahtaa itsekin vaelluksen jälkeen mereen vilvoittelemaan.
Kommentit