Että voi ihminen olla pienistä asioista riemuissaan...(heh). Olin taas Milon kanssa kahdestaan lenkillä ja menomatkalla tuli vastaan koira (ihmeellistä täällä meidän metsässä). No Milo sille kyllä räyhäs, mutta häntä heiluen. Takaisin tullessa tuli jälleen vastaan koira ja Milon kanssa mentiin reippaasti ohi ilman haukahdusta tai murinaa eikä edes karvan karvaa noussut pystyyn WAU. Mä olin ihan innoissani ja kehuin koiraa ja kiittelin jopa vastaantulleita hyvästä harjoituksesta (heh). Milo kyllä ohitti koiran vauhdilla ja häntä heilui ihan hullunna. Kotimatkalla vielä naapurin pihalla haukkui sakemanni, josta Milo ei välittänyt senkään vertaa. Tässähän ihan innostuu, nyt vaan lisää treenaamaan.

Sunnuntaina menenkin hakukisoihin töihin ja koirat saavat jäädä kotiin miesväen hoitoon. Huomenna voisi Milon kanssa taas ottaa pientä toko/tottis treeniä.