Oltiinkin Milolle ihan uudessa treenipaikassa. Aloitettiin perusasennoilla, eli Milo minulla sivulla ja rauhallinen sanallinen kehu, kun otti itse katsekontaktin. Tätä tehtiin pitkään, sillä Milo kyllä pysyi hienosti sivulla istumassa, mutta pää pyöri kuin väkkärällä joka suuntaan. Lopulta Milo sitten rentoutui ja jatkettiin hommia.

Seuraamisia otettiin ilman mitään käskyä, eli lähdin vain liikkeelle ja kun Milo oli oikeassa kohdassa ja piti katsekontaktia niin vasta sitten käsky "seuraa". Näitä harjoiteltiin eri askellajeissa. Jonkin matkaa saatiin juostakin, kunnes sekä minä että Milo oltiin tarpeeksi rentoina. Samaa treeniä sekä hihnan kanssa että ilman. Treenattiin myös kaikkia käännöksiä. Sain myös erilaisia treenivinkkejä, miten saan sen Milon takapään pysymään suorassa ja koiran oikealla kohdalla.

Liikkeestä istumista sekä hihnan kanssa että ilman. Aluksi meni ihan hyvin, mutta kun muita koirakoita alkoi tulla kentälle, meni keskittymiskyky sekä minulta että Milolta. Aika jännä huomata, että Milo edelleen seurasi hyvin, mutta sitä selvästi jännitti sen verran muut koirat että istuminen meni joko seisomiseksi tai makaamiseksi. Lopulta saatiin onnistunut istuminen ja jäin Milon eteen seisomaan ja kävin välillä palkkamassa nameilla. Kun Milo oli rentoutunut istumaan, siitä vapautus.

Tehtiin tämän meille vieraan ryhmän mukana alkulämmittelyt (mm. pujottelua jalkojen ympäri, peruuttamista, maahan-istu-seiso vaihtoja ym.) Tehtiin lämmittelyt hiukan muista etäällä. Tämän jälkeen mentiin rinkiin muiden mukaan noin parin metrin väleillä. Jokainen ryhmäläinen pujotteli vuorotellen muut. Milolla taas pää pyöri ja Milo nousi välillä seisomaankin, kun meitä kierrettiin mutta oli HILJAA  Yhden ainoan kerran Milo meinasi aloittaa haukkumisen (toiselle valkkarille) mutta sain puututtua asiaan ajoissa eikä Milo sanonutkaan mitään. Kouluttaja muistutti myös minua löysäämään hihnan, jota huomaamattani olin taas kiristänyt. Täytyy muistaa olla kiristämättä sitä hihnaa, koira saa katsoa muita ja liikkua, kunhan on hiljaa.

Meidän vuoro kun tuli, niin kierrettiin koko ryhmää ympäri takakautta parin kierroksen verran reippaalla käynnillä, jolloin saatiin Milo ja minut rennoksi. Tämän jälkeen Milolle lelupalkkaa ja leikkiä. Leikin Milon kanssa kentän takana olevalla nurmella vielä hetken ja sitten Milo autoon. Milo pysyi myös autossa ihan hiljaa.

Katselin ryhmän treenejä vielä jonkin aikaa ja sitten kotiin. Tulipas taas tältäkin tunnilta paljon mietittävää. Räyhäämsitä ei siis ilmennyt laisinkaan johtuen siitä että pyrimme saamaan Milon (ja minut) aina rennoksi. Kun pysytään rentoina, niin kaikki sujuu paremmin. Osaan jo hyvin lukea Milon ilmeistä ja eleistä, koska se jännittää ja koska taas ollaan rentona. Ehkä tämä tästä, vaikka vaikeaa on.

Tänään pitäisi tehdä vähän kotipihatokoa Frodotuksen kanssa.