Toissapäivänä lenkkeiltiin Hessun kanssa tunti kaatosateessa Kirkkonummen keskustan maastoissa fudistreenien ajan. Hessu ei taaskaan välittänyt mitään sille haukkuvista tai sitä tuiijottavista koirista. Tämä jaksaa aina lämmittää mieltä, sillä onhan vielä mielessä, kuinka hankalaa Milon kanssa aikanaan oli. Lenkin yhteydessä treenailtiin sivulle tuloja palkan kanssa ja ilman sekä ihan vähän seuraamistakin.

Eilen oli Hessun ekat ohjatut tokot. Meitä oli ryhmässä 5 koirakkoa (peräti 3 bortsua). Ja Hessun iki-ihana sisko  Myy on samassa ryhmässä :) Pariin kertaan Hessu haukahteli, kun oli liian tylsää ja odottelua (tähän me juuri tarvitsemme treeniä). Toisille koirille ei haukkunut, hiukan kyllä yritti päästä Myyn kanssa riekkumaan kesken opetuksen.

Ensin testattiin luoksepäästävyys.  Ensimmäisellä kerralla Hessu käveli pari askelta "tuomaria" vastaan. Otettiin sitten uudelleen ja palkkasin melko tiheään, niin meni hienosti, eikä Hessu välittänyt tuomarista mitään, eikä myöskään pyrkinyt sen perään vaan pysyi hienosti perusasennossa remmi löysällä.

Seuraaminen oli seuraavana liikkeenä yksitellen. Ensin tehtiin namin kanssa, mikä ihan ok. Loppuun onnistui hienosti pätkä, missä ensin (siis ilman apuja ja nameja) käsky "sivu" ja sen jälkeen neljä askelta (hyvin seurasi oikealla kohdalla) ja sitten palkka.

Loppuun luoksetulotreeniä. Muut ottivat tokotyyliin, mutta me Hessun kanssa halluttiin vauhtiluoksetulo pitkältä matkalta ja ohjaaja piti Hessua, kun minä kirmasin noin 15 metrin päähän ja kun annoin "tänne" käskyn päästettiin Hessu irti. Hurjalla vauhdilla tuli ja heitin sen narupallon mun ohi palkaksi. Narupallon kanssa se riehui ja paukutteli itseään pitkään ;)

Narulelusta Hebe kiihtyy niin hurjasti, että saa sen vasta ihan viimeisen liikkeen jälkeen. Treenien jälkeen saivat sitten Myy ja Hessu rallittaa ja voi sitä vauhtia ;) Hyvin kyllä saatiin molemmat luokse ja kytkettyä kesken leikin.

Yöllä alkoikin sitten minulla ihan kamala flunssa, huh! Nyt painun takaisin sängynpohjalle.