Eilen aamulla oli jälleen vuorossa Milon treenit. Olin paikalla ajoissa ja kävin ennen koulutuksen alkua kentällä Milon kanssa. Seuraaminen oli aivan loistavan hyvää, käännökset napakat ja sivulle tulo sujui myös hienosti. Kontaktikin oli kohdillaan ja paikka hyvä. Liikkeestä maahan ja luoksetulo hieno, jäi kylläkin eteen vinoon kun oli selvästi menossa suoraan sivulle. Otinkin sitten ihan parin metrin päästä eteen tuloja ja löytyihän sieltä se oikea paikkakin ja Milo pysyi suorassa. Liikkeestä seisominen meni ensin maahanmenoksi, mutta onnistui sitten. Liikkeestä istuminen ok. Sitten käveltiin takaisin parkkikselle, jossa paljon häiriötä ja siellä paikallamakuu. Kävelin ympäriinsä ja Milo makasi hineosti paikallaan. Lopulta palasin koiran taakse, sivulle, perusasento ja palkka :)

Varsinainen koulutus tehtiin parkkipaikalla, missä paljon häiriötä (autoja, ihmisiä, koiria ja olihan meillä ihan omakin häiriöhoffikin). Milo oli taas mulla vyötäröllä kiinni, enkä käsillä koskenut hihnaan. Ekalla kerralla Milo vähän haukkuikin, mutta loppua kohden meni paremmin ja paremmin. Muita ryhmäläisiä nauratti, kun Milo eräänkin kerran oli juuri aloittamassa räyhäämisen (suu oli jo puoliksi auki), kun se muisti että ai niin, ei kannatakkaan ja kiiruhti mun luo saamaan kehut ja namin.

Väliajan Milo treenasi autossa hiljaa olemista. Välillä sitä palkkasin namilla ja välillä kehuin palkaksi. Olin ihan yllättynyt, kuinka hiljaa Milo oli autossa. Pari kertaa aloitti kunnon rähinän, kun ihan viereen tuotiin koiria, mutta sillonkin muisti hetken kuluttua ja kääntyi katsomaan mua ja hiljeni. Milo osasi myös olla hiljaa, vaikka näki että yhdelle koirakolle minä talutin häiriökoiraa.

Toisella Milon treenikerralla menikin upeasti. Ei mitään haukkumisia :)) Vaikka häiriökoira tuli yllättäen autojen välistä yms.

Ryhmä oli tällä kertaa niin suuri, että kerittiin ainoastaan kaksi kertaa per koirakko, mutta treenien jälkeen Milolle taas se minun mielestäni paras treeni eli toisen ison uroskoiran ja omistajan kanssa lenkille. Alkuun taas kamala haukkuminen, joskin nykyään Milo ihan itsenäisesti lopettaa sen suhteellisen pian. Kymmenisen metrin jälkeen taas ihan ok ja pystyttiin rennosti kävelemään. Loppumatka pellolla pystyttiin kävelemään jopa rinnakkain niin, että minä kävelin vasemmassa reunassa, sitten Milo, sitten tämä toinen uros ja sen taluttaja oikeassa reunassa. Ihan uskomatonta! Aina kun Milon teki mieli räyhätä se katsoi hetken tiiviisti toista koiraa, mutta sitten se muistikin ja tuli mielummin hakemaan minulta kehut ja namin :) Milo ihan selvästi oppi, että katsoa saa, mutta ei möykätä. Miloa edelleen ehdollistetaan, että sanan "loistava" jälkeen tulee aina nami. Lähes joka kerta kun sanon "loistava" se tulee heti mun luo namia hakemaan. Eiköhän tää tästä...! Kun palattiin autolle ei Milo myöskään haukkunut toisille koirille yhtään, joita parkkiksella oli aika paljonkin.

Sitten leivottiin kotona Akun ja Eetun kanssa korvapuusteja ja herkuteltiin koko perhe. Iltasella lähdettiin vielä ihastelemaan meidän äidin Bertta pentua. Kuvia yritän muistaa laittaa myöhemmin tänään. Bertta oli aivan ihana ja kasvanut jo hurjan paljon.