Eilen töiden jälkeen kaahasimme Milon kanssa treeneihin. Sää oli jälleen ihan kamala ja oli pakko sonnistautua sadevaatteisiiin.

Milon ensimmäinen treeni niin, että toinen koirakko lähistöllä ja me mentiin Milon kanssa ihmisryhmään ilmoittautumaan "tuomarille". Milo huomasi toisen koirakon tietysti heti ja jonkin aikaa meni, että sain sen rauhoittumaan sen verran että ilmoittautuminen onnistui (Milo ei haukkunut tms. mutta haahuili eri suuntiin eikä ottanut aluksi kontaktia). Ilmoittautumisen jälkeen liikuttiin toisen koirakon ohi eri puolilta ja juostiin ympyrää, välilä pysähdyttiin seisomaan ym. Milo meni oikein hienosti eikä puhettakaan räyhäämisestä tai haukkumisesta. Palautetta sain siihen, että minun tulee opettaa ilmoittautuminen Milolle yhtenä tottisliikkeenä muiden joukossa, jolloin se aina tietää mistä on kyse. Ensin rauhoitetaan koira pidemmällä ja sitten MÄÄRÄTIETOISESTI ilmoittautumaan ja se on siinä. Jos haahuilua esiintyy, ilmoitetaan koiralle että se ei käy ja palataan sinne hiukan pidmmälle ja alusta uudelleen. Sain myös palautetta, että enään Milo ei tarvitse "namiautomaattia" vaan siltä voi jo reippaasti vaatia ja palkata satunnaisesti namilla.

Toinen treeni olikin sitten sellainen että kaikki 6 koirakkoa yhtäaikaa treenaamaan. Milo meni yllättävän hyvin ja ainoastaan kaksi kertaa haukkui (vastasi toisen koiran rähinään) mutta sain sen hetkessä loppumaan. Laitoin välillä Milon maahan makaamaan ja toinen koirakko kiersi sen parin metrin päästä, tässä ei ongelmaa. Tämä oli todella hyvä harjoitus ja vaikeaksi sen tietysti teki se, että kaikilla paitsi 1 koiralla on juurikin räyhäys tms. ongelma. Tilaa oli paljon ja jokainen pystyi itse määrittelemään kuinka lähelle tulee ja tarpeen vaatiessa ottaa etäisyyttä ja saada koira taas hallintaan.

Lopuksi pitää vielä lisätä erittäin positiivinen kokemus, eli olin juuri omalla pihalla treeneihin lähdössä ja Frodo sekä Milo vapaana (ilman pantoja tai remmejä). Frodoa olin juuri laittamassa sisälle, kun kuulin äänen "Hei" ja meidä pihalla olikin yksi kaveri koiransa kanssa (tästä koirasta Milo ei ole tykännyt sen jälkeen kun se steriloitiin). No minä tietysit huusin, että "Milo on irti" ja samalla Milo olikin jo toisen koiran luona. Päättäväisenä marssin pari askelta ja käskin "Nyt MILO TÄNNE" ja yllätys oli suuri, kun samantien Milo olikin jo mun vierellä. Toisen kerran vielä karkasi tämän koiran luokse, mutta  taas palasi heti käskystä. Hyödynsin tietysti "treenimahdollisuuden" ja otin Milo vapaana seuraten parin metrin päässä tästä koirakosta seuraamista ja käännöksiä. Sitten jätin Milon makaamaan metrin päähän ja kävin silittämässä toista koiraa (Milo pysyi aivan loistavasti). Sitten otin seuraamista vielä autolle ja vapautin Milon ja laitoin autoon. Niin ja kaikista paras oli se, että Milo ei kertaakaan sanonut mitään, ei nostanut karvoja pystyyn, kävi vain nätisti haistamassa toista koiraa ja palasi heti mun luo kun käskin. Hyvä Milo :))

Huomenna olisi sitten Milon näyttely, eli valkoistenpaimenkoirien erkkari.