Eilen iltasella vietiin Milon kanssa lapset treeneihin ja sitten "kaupunki" -lenkille. Jo lenkin alussa tuli vastaan kaksi ihmistä pikkukoiran kanssa, pikkukoira aloittikin haukkumisen ja rimpuilun heti kun näki Milon. Minä sanoin Milolle määrätietosesti "Hiljaa ohi" ja niin me mentiin hiljaa ohi :) Milo kyllä edelleen kiihdyttää vauhtia siinä kohdalla ja kova kiire sillä on nuuskimaan koiran jälkiä heti ohituksen jälkeen, mutta olin todella yllättynyt, että Milo malttoi olla ihan hiljaa vaikka toinen koira haukkui sitä. Hyvä Milo!

Sitten jatkettiin kentälle jossa tehtiin tottisosuus. Seuraaminen oli erittäin hyvää ja Milo piti kontaktia loistavasti, ehkä peräti liian tiivistä ja nojasi välillä mun jalkaan. Käännökset, juoksut, hidas kävely kaikki hienosti. Peräjälkeen liikkeestä istuminen, maahan ja seisominen. Hienosti tämäkin ja yllättäen Milo ei sekoittanut liikkeitä, vaan meni heti ensimmäisellä oikein. Palasin aina reilusti koiran taakse ja siitä sivulle. Seisomisessa Milo hiukan kääntyi vinoon ja katsomaan minua, joten otettiin tämä uusiksi ja etenin vain pari askelta Milon ohi (nyt pysyi suorassa) ja palasin sivulle palkkaamaan. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli loistava (ja kerrankin Milo tuli kauniisti eteen, josta käskyllä sivulle). Otettiin vielä toinenkin edestä sivulle tulo, nämä ihan ok, joskin hiukan korkealle se Milo pomppaa kääntyessään tuohon sivulle. Sitten otettiin läheltä kaukokäskyjä maahan - istu, jotka hienosti, seuraavalla kerralla voi matkaa pidentää reilusti. Lopuksi vielä 2 minuutin paikallamakuu TOKO ALO tyyliin, mutta todella pitkällä matkalla (koko urheilukentän pituus). Tämäkin hienosti. Oltiin kentältä jo lähdössä, kun siitä ihan vierestä tuli toinen koirakko, kun Milo näki sen kutsuin sivulle ja alotettiin seuraaminen. Milo oli heti mukana eikä edes vilkuillut toista koiraa. Kun lopetettiin seuraaminen ja Milo oli saanut kehut se muisti vilkaista kerran koiran perään, mutta ei siitä välittänyt. Olipa oikein kiva tottistreeni. Kyllä se vaan on niin helppoa ja hienoa tehdä yksi isolla kentällä ;)

Sitten jatkui meidän lenkki. Toisen koirakon perässä käveleminen ei ole Milolle mikään ongelma ja hyvin se malttaa aina ennen tien ylityksiä tulla sivulle perusasentoon, vaikka toinen koira siellä edellä meneekin. Alkulenkistä Milo yritti vetää, mutta tottistelun jälkeen ihan paria kohtaa lukuunottamatta Milo osasi kulkea vetämättä. Käytiin pyörimässä kaupan vierellä sekä kioskin ja ravintolan kulmilla. Autolle palatessa tuli vastaan iso koira ulkoiluttajansa kanssa. Koira oli pitkässä fleksissä ja veti innoissaan meitä kohden hypellen. Sanoin taas Milolle määrätietoisesti "Hiljaa ohi" ja jatkettiin matkaa, onneksi tämä toinen koiranulkoiluttajakin sen kuuli ja ymmärsi, eikä päästänyt koiraansa aivan meihin kiinni. Olin taas positiivisesti yllättynyt, sillä Milo ei päästänyt ääntäkään eli mentiin jälleen ihan hiljaa ohitse. Tämän jälkeen Milolle taas kehut ja nami.

Tällä lenkillä en palkannut Miloa namilla kuin ainoastaan näiden muiden koirien ohitusten jälkeen, jolloin se ei ehtinyt kyllästyä koko nameihin. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että Milo kulki mun vierellä remmi löysällä rennosti, joka onnistuikin hienosti. Tottikset lenkin keskellä oli hyvä idea ja Milo rentoutui siitä lisää. Reilu tunti meillä meni ja sitten olikin aika pakata lapset ja koira autoon ja ajella kotiin :)