Eilen olikin pitkästä aikaa vuorossa Milon "räyhätreenit". Paikalla olikin ennätysmäärä koirakoita, joten takuuvarmaa häiriötä oli kaikille. Milo oli autossa ihan ok, vaikka näki ympärillä muita koiria. Pari kertaa se haukkui, mutta hiljeni käskystä. Sain Milon myös autosta ulos lositavasti, ilman haukkumista ja ryntäilyä.

Kierrettiin peräkanaa ympyrää ja suhteellisen hyvin Milo meni. Välillä kyllä sai haukkukohtauksiakin mutta lopetti heti käskystä. Koirakot olivat vielä melkoisen lähellä toisiaan ja polku oli pitkulainen, joten sekä edessä, takana että toisella sivulla oli kokoajan lähellä toisia koirakoita.

Tehtiin myös sellaista treeniä että ensin Milo makasi paikalla ja toinen koirakko kiersi noin 3-4 metrin säteellä ympärillä ja sitten vaihdettiin. Tämä menikin ihan ok. Kaikki lähiohituksetkin meni Milon kanssa hyvin, jos vaan palkkalelu oli näkyvissä. Jos mentiin remmi löysällä haahuillen ja ilman taistelulelua niin tiukoissa paikoissa tuli haukkua.

Yhden oikein mahtavan räyhäkohtauksen Milo sai, kun sen toisella puolella haukkui iso koira takajaloillaan kiskoen, takana oli keskikokoinen uros, joka myös haukkui ja toisella sivustalla Milon lajitoveri, joka kyllä oli ihan hiljaa ja vielä lähistöllä istui yksi hiljaa oleva koira. Sain kädellä painaa Milon takapuolen päältä, että sain Milon istumaan ja siitä menikin käskystä helposti maahan ja siihenhän se haukkuminen jäi. Se on kyllä outo juttu, että jos laitan Milon maahan se on ihan hiljaa, vaikka olisi kuinka lähellä haukkuvia koiria yms. No palkkasin tietysti hiljaa olosta. Käytin sitten tätä maahan laittoa aina tiukan paikan tullen ja heti Milo oli ihan hiljaa.

Kontaktissa seuraten ohitukset meni muutenkin hyvin, mutta heti kun oltiin "vapaasti" niin saattoi tulla haukkumista. On Milo kyllä siedättynyt muihin koiriin, kun vertaa millainen se alkujaan oli. Nytkin voitiin hyvin kävellä peltopolkua niin että sekä edessä että takana käveli uroskoirat ja Milo vaan keskittyi maan haistelemiseen eikä edes katsellut toisia koiria. Myöskin rauhassa omistajan luona istuva koira ohitettiin ilman mitään sanomisia, Milo taisi vaan ohimennessä vilkaista pikaisesti koirakkoa.

Osa kohtaamisista oli selvästi Milolle liian vaikeita, mutta päätin että pakko se on ruveta vaikeuttamaan treenejä, jos haluan edistymistä. Laitan sitten jatkossa Milon maahan, jotta saan sen hiljaiseksi ja kuuntelemaan minua. Sitten pääsen palkkaamaan hiljaa olosta ja voidaan yrittää jatkaa matkaa.

Toivottavasti päästään ensi viikonkin treeneihin mukaan, nämä on niin hyödyllisiä. Milo oli kyllä aivan henkisesti puhki, kun päästiin kahdeksan jälkeen kotiin. Söi ja nukkui aamuun.