Sunnuntaina kurvattiin Milon kanssa Helkutinkorpeen treenaamaan paukkuja. Aloiteltiin niin, että minä, Ani ja Anski oltiin pihalla ja Rampe ampui kentällä. Milo juoksenteli vapaana. Vähitellen siirryttiin tietä pitkin kentän päädyn ohi pellolle. Milo sai juoksennella vapaasti miten tykkäsi. Aina, kun Milo tuli mun luo sai namin. Yritin muistaa olla kutsumatta sitä ja muutekin olla itse reagoimatta paukkuihin (vaihtelevalla menestyksellä..). Selvästi Milo kyllä kuuli paukut ja paineistuikin hiukan, mutta jatkoi juoksuaan ja ojassa plutaamista. Pellolla siirryttiin välillä lähemmäksi ja välillä kauemmaksi. Ammuttiin varmaankin kolme lipallista ja osaan paukuista Milo ei reagoinut mitenkään (ilmeisesti tottui siihen, kun kokoajan paukkui). Paukkujen jälkeen mentiin pellon poikki ampujan luokse, jonka naaman Milo heti yritti nuolla. Milo ei vaikuttanut yhtään paineistuneelta tai stressaantuneelta. Leikki kuralätäkössä Eliaksen kanssa :)

Otettiin metristä estettä niin, että minä heitin narupallon toiselle puolelle ja Milolle käsky "hyppää". Ani otti lelun toisella puolella vastaan ja kun Milo tuli heitti narupallon takaisin mun puolelle ja Milo tietysti hyppäsi takaisin ja sai saalistaa pallon vasta, kun oli hypännyt takaisinkin. Näitä tehtiin pari ja viimeinen olikin oikea mallisuoritus. Tällaista treeniä pitäisikin nyt tehdä, niin Milo ei pääse edes vahingossa kiertämään estettä vaan sille tulee oikein hinku hypätä takaisinkin. Kertaalleen myös loivan A:n yli kiipeäminen.

Sitten haettiin autot pihalta ja tultiin Anskin & Tahvon kanssa ihan kisailmoittautumiseen. Milo ei noteerannut Tahvoa juurikaan ja ilmoittautuminen meni hyvin. Milon ensin paikkamakuuseen. Laitoin Milolle pallon takapalkaksi ja etenin vain pienen matkan päähän ja vaputin melko pian lelulle. Tehtiin tällaista helppoa treeniä ja paljon vapautuksia lelulle samalla, kun Anski ja Tahvo tekivät liikkeitä. Huomasin, että Milo oli ehkä hiukan hermostunut niistä aikaisemmista paukuista ja siksi otettiinkin vain näitä pieniä paikkamakuupätkiä. Viimeisellä kerralla makuutin hiukan pitempään ja palasin Milon viereen, mistä vapautus lelulle.

Sitten Tahvo paikkamakuuseen ja tehtiin Milon kanssa seuraamista. Aluksi ilmeni loikkimista ja haahuilua, mutta kun lähdin itse paljon reippaampaa vauhtia, parani Milon seuraaminen hyväksi. Käännökset ja pysähdyksetkin menivät oikein hyvin tämän vauhdin lisäämisen jälkeen (täytyy itse muistaa liikkua paljon reippaammin). Palkka hyvästä kontaktista.

Ihan loppuun vielä tasamaanouto. Hiukan oli Milo kerännyt kierroksia ja pyöritti kapulaa suussa tullessaan, mutta nätisti piti hiljaa sitten kun istui mun edessä. Palkka eteen.

Ehkä nyt olen itsekin valoisammalla mielellä noiden paukkujen suhteen...Milohan ei menetä toimintakykyään, luimistele korviaan tai laita häntäänsä koipien väliin.  Parhaiten reagoinnin huomaa siinä, että se kerää kierroksia ja rupeaa säheltämään eikä keskity, kuten yleensä. Minun täytyy itse osata olla todella rauhallinen eikä reagoida paukkuihin mitenkään. Paukkujen jälkeen, jos Milo tulee omatoimisesti luokse palkataan namilla (rauhoittaa). Paukkujen jälkeen otetaan tottista, jolloin en saa antaa Milon hösätä, vaan etenen seuraamisessa reippaasti ja määrätietoisesti, jolloin Milokin keskittyy.

Paikkamakuuta on treenattava paljon ja eri paikoissa ilman paukkuja. Paukkujen jälkeen ainakin nyt alkuun takapalkalla ja varman päälle lyhyitä pätkiä.

Huomenna taas paukkutreeniä sekä perään tottista.