Milolle tallattiin kaksi reilu 20 metriä leveää ja 50 metriä syvää kaistaletta. Molemmille kaistaleille viiteenkymppiin ukko valmiiksi.
Ensimmäisellä pistolla tehtiin niin, että kun tulin Milon kanssa keskilinjalle, hyppelehti ukko Milon lelun kanssa ensin keskilinjalla ja sitten jonkin matkaa kaistaletta eneenpäin. Kun Milo oli innoissaan käänsin sen pois ja ukko tuli alueelta pois muiden keskilinjalaisten taakse. Lähetin Milon sitten hiukan syvemmältä, kun mihin hyppelehtivä ukko oli edennyt. Ensimmäisellä lähetyksellä Milo lähti juoksemaan ees ja taas ja alueelta poiskin, huusin takaisin (tuli kyllä nätisti). Toisella lähetyksellä taas sama juttu ja huusin takaisin (tuli taas nätisti). Kolmannella lähti taas ihan eri suuntaan ja upposi ohi ukosta huusin jo kerran pois, mutta sitten huomasin että se sai maalimiehen takaa hajun ja siiis maalimiehelle palkattavaksi. Elikä ei mennyt lainkaan kuten suunniteltiin.
Siinä sitten keskilinjalla ihmettelin, että mitäs nyt tehtäisiin. Tähän Milon haahuiluun kun ei olla mistään saatu apua. Pyysin sitten toisella puolella hiukan yli viidessäkympissä olevalta maalimiehltä ääniavun. Nyt Milo lähtikin ihan luotisuoraan ukolle (maalimies kertoi että juoksi hiukan ohi, mutta sai sitten hajun ja löysi). Tämä onkin hyvä, eli vaikka siis ääni on apuna tuohon suoraan etenemiseen, joutuu kuitenkin etsimään nenällään. Oltava siis tarkkana, että ääniapuja antavat ukot ovat erittäin hyvin piilossa.
Sillä aikaa kun Miloa palkattiin tuolla, meni vielä sinne ekaan piiloon viiteenkymppiin ukko valmiiksi. Pyysin taas ääniavun ja Milo paineli taas aivan suoraan ukolle ja ihanat taistelut palkaksi.
Keskilinjalla vielä muut ja minä leikittiin Milon kanssa.
Elikä en nyt sitten tiedä kuinka kauan noita ääniapuja olisi hyvä käyttää, mutta näyttää olevan ainoa keino saada koira etenemään suoralla pistolla viiteenkymppiin ilman jäljestämistä. Täytyy viisaammilta kysellä tästä asiasta. Ajattelin kuitenkin mielessäni, että ensi treeneissä laitetaan Milolle neljä ääniapu-ukkoa ja kaikki viiteenkymppiin ja jos menee hyvin sitten sitä seuraavalla kerralla kolme ääniapu-ukkoa viiteenkymppiin, sitten ilman apuja ukko noin 15 metriin ja viimeiseksi taas yksi ääniapu-ukko viiteenkymppiin. Ääniavuilla jää kyllä se jäljestäminenkin pois, kun painaa pää ylhäällä eteenpäin, kunnes saa ilmasta hajun. Ei ole helppoa tällaisen kiemurtelevan ja jäljestävän koiran kanssa. No onneksi Milo on rohkea ja pitää ihmisistä ja tänään riitti intoakin, lähti täysiä joka lähetyksellä (vaikka oltiin pitkällä päivälenkilläkin). Huomasin, että nämä ääniavut saivat Miloon ihan uutta intoa.
Kommentit