Hessun kanssa lähdettiin viime lauantaina aamusella Kirkkonummen hallille tokokokeeseen. Hessu oli erittäin energisellä päällä ja haukui/vinkui innosta ennen kehään menoa. Meitä oli vain kaksi kilpailijaa VOI -luokassa, joten paikkamakuuseen tuli meidän väliin järjestäjien toimesta lisäkoira. Liikkeet tehtiin muutetussa järjestyksessä, mutta kirjaan ne tähän kuitenkin normijärkässä, kun en enää muista tarkasti sitä tekojärkkää. 

Paikalla makaaminen = 6, Oltiin hallin ovesta ulkona piilossa. Kun palattiin halliin Hessu makasi nätisti paikallaan, mutta katseli hiukan sivulle eikä nähnyt, kun minä tulin. Olin jo siellä hallin reunalla Hessun edessä, kun se tajusi, että nyt ovesta tulee porukkaa. Sen ilme hätääntyi sitä mukaa mitä muita tuli, mutta minua ei näkynyt. Tuomari sitten jo käskytti kohden koiria ja olin noin 3 metrin päässä Hessusta, kun se vasta katsoi eteenpäin ja näki minut. Sen helpotus oli ilmeinen ja se loikkasi siitä maasta innoissaan ilmaan ja putosi sitten seisaalleen takaisin maahan. Minä palasin sivulle ja Hessu istui perusasentoon "kuuliaisesti" ilman käskyä. Kovasti tuomari ihmetteli, että mikä juttu sille tuli ja kysyi vielä, että tallasinko sen varpaille, kun noin loikkasi ilmaan...no enhän minä tallannut (Hepsula oli vaan iloinen, kun näki minut).

Seuraaminen taluttimetta = 8, Reipasta menoa, kontakti pysyi hyvin. Joku loikka taisi tulla viimeisen täyskäännöksen ja liike seis -kohdalla. Mutta ihan ok.

Istuminen seuraamisen yhteydessä = 5, Hessu teki hienosti ja täydellisesti (hyvä seuraaminen ja nopea täpäkkä istuminen), mutta kun olin palaamassa sivulle sieltä takaa, teki samanlaisen loikan kuin paikkamakuussa (ja jäi sitten seisomaan). Ei tuollaistakaan ole ennen tehnyt eikä nyt jälkeenkään treeneissä, ehkä se taas luuli, että häivyin jonnekin, kun kävin siellä takana. 

Luoksetulo = 5, Hessu tuli taas täysilä ja kun sanoin "seiso" jatkoi makaa makaamiskohdan tötterölle asti ja siihen meni kyllä tosi hienosti maahan (tätä onkin harjoiteltu viimeaikoina paljon). Siitä sitten kaunis sivulle tulo. Tämä luoksetulo on meillä ollutkin hankala, mutta on kyllä treeneissä jo sujunut aika hyvin. Ei näköjään tarpeeksi hyvin.

Ruutu = 0, Hessu lähti hienosti ja lujaa suoraan ruutuun. Ei pysähtynyt tai mennyt maahan käskystä, vaan haahuili ees taas oikean sivun ruutunauhan yli. Lopulta uskoi, meni kauniisti ruutuun keskelle ja käskystä maahan. Loppuliike oli hieno. 

Hyppynouto = 0, Hessu teki kympin suorituksen, kuten tuomari sanoi, mutta ei sitten suostunut irrottamaan kapulasta. Tätäkään ei ole koskaan tehnyt treeneissä (ennemminkin löysä ote). Ainoastaan kerran samassa Kirkkonummen hallissa tokokokeessa (meidän ekassa VOI -kokeessa). Mun piti lopulta ottaa kapulan molemmista päistä kiinni ja tuijottaa Hessua suoraan silmiin, kun sanoin "irti", sitten irrottikin nopeasti ja siirtyi reippaasti sivulle. Myöhemmin kävi mielessä, että olisi pitänyt sanoa "jätä" käsky heti, kun ei irrottanut ekalla "irti" käskyllä. 

Metallinouto = 7, Taas olisi ollut kympin suoritus, mutta välissä oli Hessun omia juttuja. Se lähti hienosti ja vauhdikkaasti ja otti metallikapulan suuhun. Sitten se laski sen maahan ja kävi tsekkaamassa pari narunpäätä, mitä törrötti siinä vieressä kentän pohjasta. Sitten palasi kapulalle ja teki täydellisen loppuosan. Minusta tuomari oli tosi kiltti, kun antoi tästä 7.

Tunnari=8, Hessun perustunnaria vähän huonompi, yleensä tuo oman nopeammin. Nyt  haisteli kapulat pariin kertaan, ennen oman tuomista (ei kyllä possuillut kapuloilla yhtään).

Kauko-ohjaus = 5, Tämä oli juuri oikea numero meidän kaukoista. Tosi kauniit ja nopeat vaihdot, mutta viimeisissä vaihdoissa eteni sen verran, että meni puolet pisteistä. 

Kokonaisvaikutus = 7,5, Tuomari yritti lohdutella, että kyllä siitä vielä hyvä tulee :) Sanoi, että aloittaa aina kaikki liikkeet niin erinomaisesti ja sitten sille tulee vaan joku "juttu".

Hessulla tuntui olevan tosi hauskaa, liikaa kuitenkin sitä "omaa" hauskaa. Pitäisi ehkä kehua sitä hillitymmin liikkeiden välissä (lähinnä hillitymmällä äänellä siis) ja ehkä antaa sen riepotella palloaan täysillä ennen kehään menoa, josko purkaisi siihen osan energiaansa. Nyt tuntui, että sitä energiaa tuli sitä mukaa lisää, kun koe eteni, eikä saanut kunnon palkkaa. Jos joskus päästään EVL:ään (mitä epäilen suuresti), niitä tätä ongelmaa ei ehkä olisikaan, koska siellä tehdään yleensä aina liikkeet osissa ja pääsisin palkkaamaan liikkeiden väleissä. 

Viime maanantain hallitokoissa tehtiin sitten enempi palauttavaa treeniä. Paikkamakuu tosi lyhyenä (hyvin pysyi). Keskityttiin myös paikkamakuuseen menemiseen ja sieltä pois tulemiseen (kokeessahan Hepsula juoksi paikkamakuun jälkeen paljon mua ennen kehästä ulos etsimään palkkaa). Tehtiin myös kahden eri koirakon kanssa häiriöseuraamista tosi lähekkäin (uros ja narttu), eipä ollut ongelmia, Hessu oli tosi keskittynyt minuun. Ruudussa tehtiin vaan maahanmenotreeniä, eli ruudun takana palkka, Hessu seisomaan ruutuun ja minä mahdollisimman pitkälle, mistä käsky "maahan" ja vapautus lelulle. Luoksetuloa tehtiin myös takapalkalla ja kyllähän se treenatessa onnistui, tosin hallilla ei saa ihan täysmittaista matkaa. Tehtiin myös tasamaanoutoja molemmilla kapuloilla, eikä mitään merkkiäkään siitä, että ei irrottaisi...liittynee juuri siihen, kun se kokeessa ei pääse purkamaan sitä energiaansa lelua puremalla, niin pureutuu sitten siihen puukapulaan (metallihan on niin ällö ettei siihen voi). Tunnari oli ensimmäinen liike, joten silloin vielä irrotti nätisti. Tehtiin myös peruuttamista, nyt peruuttaa jo hienosti poispäin 4-5 askelta, vaikka minä olen paikallani. Tehtiin myös pujottelua, kylkeä ym. hengailua. 

Ensi maanantain hallitokoon pitäisi nyt oikeasti miettiä tarkka suunnitelma. Ensi sunnuntain on myös taas Sirken tokot, joten siellä jatkuu ratkaisujen miettiminen meidän ongelmiin. Se kuitenkin oli poistiivista, että Hessu käyttäytyi koepaikalla hyvin (ei yhtään räyhäämistä tai haukkumista, hiukan kyllä haukkui innostuksesta ennen kehään menoa, mutta ei siis haukkunut muille koirille). Autossa möykkää edelleen silloin, kun minä lähden pois autolta (hiljenee kyllä sitten, kun ei enää näe minua).