Eilen iltasella oltiin isännän kanssa tunnin issikkavaelluksella. Metsässä oli hyvä hiekkapohjainen ja sula metsätie ja päästiin käynnin lisäksi menemään tölttiä ja laukkaa. Mentiin ilman satulaa ja kivaa oli  Nähtiin myös pari peuraa, jotka onneksi pakenivat metsikköön. Kylläpä ne issikat tuntuivat pieniltä, kun on tottunut ratsastelemaan isoilla suomenhepoilla.

Tänään olisi tarkoitus taas käydä vähän treenailemassa Milon kanssa. Toivottavasti saadaan paikalle useampi paikallamakuukoirakko. Täytyy muistaa treenata myös sitä luoksepäästävyyttä  eri ihmisten kanssa, jotta Milo ei enään yrittäisi hypätä tuomarin syliin...