Kuvassa avustaja Aku ja Milo

Eilen vietiin ensin Eetu treeneihin ja sitten Aku, minä ja Milo kiertelimme tunnin taajama-alueella Miloa treenaten.

Milo tulee "loistava" sanan kuullessaan hakemaan minulta namin ja tätä tehtiinkin pitkin lenkkiä. Ensimmäinen koirakohtaaminen oli nainen dobberin ja pikkukoiran kanssa. Sain Milon huomion "loistava" sanalla ja otin kolmisen metriä etäisyyttä ojan penkalle ohituksen ajaksi. Ihmetys oli kyllä suuri, kun Milo ei sanonut mitään (ei nostanut edes karvoja) ja niin jatkui matka.

Seuraava koirakohtaaminen oli parkkipaikalla, missä haukkui ja leikki kaksi mäyräkoiraa käppänän kanssa. Milo seurasi ihan hiljaa tätä touhua ja aina kehut ja nami, kun kääntyi katsomaan minua. Kun käppänä ja omistaja lähti meitä kohden (koira haukkui) niin en ollut tarpeeksi nopea ja Milo kerkesi pari haukahdusta tekemään ennen kuin sain sen rauhoittumaan. Lähdettiin tämän koirakon perässä kävelemään eikä mitään ongelmaa vaikka Milo näki ko. koiran kokoajan. Kaksi (tai useampi) talon aidan takana räksyttävää koiraa ohitettiin hienosti (upeeta, ennen Milo olisi saanut ihan hirveen räyhäyskohtauksen).

Seuraavana nähtiin tolleri, jolle ei sanottu mitään ja pidemmällä muitakin koiria. Sitten tulikin pyörätiellä vastaan hevonen ja ratsastaja. Milohan on metsässä ja pellolla nähnyt paljonkin hevosia (ja joskus niille haukkunutkin). Nyt Milo oli todella hämmästyneen näköinen...hevonen täällä "kaupungissa". Hepalle ei kuitenkaan haukuttu, vaan väistettiin tien sivuun ja ihailtiin :)

Sitten käveltiin yhden koirakon perässä, mikä ei ollut mikään ongelma meille. Lopuksi tehtiin vielä Milolle nurmikkokentällä paikallamakuu -treeniä sekä seuraamista ja käännöksiä. Hyvin meni.

Siinä se tunti menikin ja sitten pakattiin lapset ja koira autoon ja ajeltiin kotiin. Tällasia treenejä pitäisi vaan tehdä useammin. Hyvin se Milo jaksoi vielä Frodon kanssa rallittaa kotikalliolla.