Eilen osallistuimme Milon kanssa pitkästä aikaa alajaoston treeneihin.

Ensin oli koko porukalle esineruutu treenit. Ulkona oli jo pilkkopimeää, mutta uskokaa tai älkää oli ko. metsään asennettu meitä varten valot :) Tallattiin ja merkattiin sellainen ehkä puolet kisaruudusta kokoinen esineruutu. Milolle oli kolme vierasta esinettä, joihin en ollut koskenut. Esineet olivat molemmissa takakulmissa ja keskellä olevan ison kuopan sisäpuolella. Milon vuoro oli tokana ja Miloa ennen ollut koira nosti kaksi esinettä.

Milon kanssa tultiin esineruutuun kovalla vauhdilla. Päästin Milon ruudun reunalla irti ja asettuihan se sitten siitä. Ekalla lähetyksellä se käänty katsomaan minua ja taisi vähän ihmetellä niitä valoja. Lähetin uudestaan ja nyt lähti hyvin ja toi keskiesineen. Luovuttaessa pudotti mutta käskystä nosti. Palkaksi lihapulla.

Toiselle lähti muistaakseni ihan hyvin ja toi oikean takakulman esineen. Taas pudotti, mutta käskystä nosti ja sai lihapullan. Milo kyllä meinasi luovuttaa esineen väärälle henkilölle, kun reunalla seisoskeli minun lisäkseni kolme ihmistä, meni Milolla vähän pasmat sekasin. Ihan hyvä kun on joskus porukkaa enempi, niinhän se on kisoissakin sitten joskus.

Kolmas esine oli selkeästi vaikein (se oli se esine, mitä ensimmäinen koira ei nostanut). Milolle tuli useita lähetyksiä ennen esineen löytymistä. Kun Milo tuli esineen kanssa huusin hyvä (jolloin Milo bongasi minutkin paremmin). Luovutus hyvä (vaikkakin seisten), mutta ei pudottanut esinettä. Palkaksi peräti kolme lihapullaa ja Milo sai juoksennella vapaana takaisin autolle.

Sitten vähän tottista tai lähinnä kylläkin Milon tapauksissa siedättymistä vieraisiin koiriin. Toinen koirakko teki omia juttujaan. Kun tulin Milon kanssa autolta, yritti se aloittaa haukkumisen. Kielsin ja imutin sitä lihapullilla seuraamiseen. Tehtiin pientä henkilöryhmää (kiertäen ees taas kahta mieshenkilöä) eikä Milo ollut moksiskaan, kun pysähdyin istui se ihan hyvin. Sitten lihapullaseuraamista välillä lähmpänä ja välillä kauempana toista koirakkoa. Istumisia otin paljon. Milo pysyi myös maassa, etenin kyllä ainoastaan hihnanverran ja seisoin naama Miloon päin hetken. Palkkasin maahan nameilla. Sitten Milo yritti aloittaa taas kamalat haukkumsiet, sanoin sille kovasti ja jatkettiin seuraamista. Se selvästi uskoi (kerankin). Otettiin vähän vielä sitä lihapullaseuraamista ympäriinsä ja istumisia ja maahan menoja. Milo keskittyi nyt minuun ja vapautinkin sen sitten autolle. Juuri tätä siedätystä pitäisi vaan tehdä ihan kamalan paljon enemmän ja päivittäin.

Frodon kanssa lähdetäänkin kohta rokotukseen.