Sunnuntaina oltiin parin viikon tauon jälkeen Hessun kanssa paimentamassa. Sää oli aivan loistava, pakkasta yhden ja kahden asteen välillä ja maassa sen verran lunta, että ei ollut lainkaan liukasta. Hiukan taisi treenien aikana myös sadella lisää lunta. Kuva otettu ennen treenien alkua. Hessu siinä ihmettelee, että missäs lampaat ovat :)

Tällä kertaa Hessu paimensi irti. Alkuun tehtiin niin, että jätin Hessun paikalleen istumaan ja etenin keskivaiheille Hessun ja lampaiden väliin. Opettaja oli lampaiden luona varmistamassa. Sitten Hessulle käsky hommiin. Alkuun opettaja näytti Hessun kanssa työskentelyä ja halusi nähdä, miten Hessu tekee hommia irti. Suorastaan kateellisena katsoin, miten Hessu kiltisti lopetti opettajan käskystä (joskin kertaalleen karkasi uudestaan paimentamaan, mutta sen jälkeen tosi hienosti). Tämän jälkeen oli sitten minun vuoro. Välillä ihan hyviä pätkiä, mutta minulla on ongelmana se, että jään paikoilleni (liian paljon liikkuvia osia: Hessu, lampaat, keppi...). Eli jos Hessu kuljetuksessa kiertää lampaat kokonaan (mikä ei siis ole toivottavaa), pitäisi minun vaihtaa välittömästi suuntaa. Minun tulisi siis olla aina vastapuolella kuin Hessu ja yrittää aikaan saada kuljetusta. Eli pari pientä hyvää pätkää oli niin, että minä peruutin sitten tuli lampaat ja sitten Hessu. Sain Hessun jopa lopettamaan kiltisti.

Toisella kierroksella lähetin Hessun hommiin ja menin itse perässä. Nyt tuntui, että osasin toimia kepin kanssa vähän paremmin. Jos Hessu tuli liian lähelle lampaita, osoitetaan kepin kylki kohden Hessun lapaa ja käsketään "pois". Tällöin koiran tulee ottaa etäisyyttä. Yllättävän hyvin Hessu uskoi ja otti välillä todella hienosti oikein isosti etäisyyttä. Hessu ei vielä oikein osaa lukea keppiä, joten asiaa auttaa se, että jos esim. haluan Hessun vaihtavan suuntaa vasemmalle, niin hiukan heilutan keppiä oikealla. Keppitreeniä siis lisää. Jos minä jumitan paikoilleni tai en anna Hessulle selvästi tehtäviä se tulee helpommin liian lähelle lampaita, eli minun itse oltava tarkempi. Ihan loppuun opettaja teki vielä Hessun kanssa hommia ja meni kyllä todella hienosti. Ihan ällistyttävää huomata, että opettaja ei edes sano koiralle mitään vaan eleillä saa se toimimaan oikein ja rauhoittumaan, jos Hessu innostuu liikaa säntäilemään. Lopuksi Hessu uskoi todella nätisti, kun lopetettiin ja juoksi opettajan eteen istumaan. Tämän jälkeen (ensimmäistä kertaa ikinä) tuli rauhassa irti pois paimennustarhasta. Pari kertaa otti pari askelta lampaita kohden ja tuijotti niitä, mutta uskoi heti "riittää" käskyn. 

Minusta on hienoa, että opettaja tekee myös Hessun kanssa. Opin parhaiten, kun opettaja näyttää ensin ja sitten minä teen. Hessu myös oikeasti oppii opettajan kanssa, mikä sitten taas helpottaa minun treenaamistani. Jossain vaiheessa tuntui tylsältä tehdä vain Hessu liinassa kiinni, mutta nyt ajatellen siinä on kyllä ollut järkeä. Minulla on ollut aikaa omaksua asioita ja Hessu on oppinut ainakin hiukan rauhallismman tempon ja varsinkin kun ollaan tehty toisen koirakon kanssa yhdessä (opettajan), on Hessu oppinut myös kuuntelemaan ja lukemaan ohjaajan eleitä paremmin. 

Ensi lauantaina taas paimentamaan, niin ja ensi sunnuntaina alkaa taas ratsitunnitkin :)