Kiirettä on piisannut riittämiin, mutta josko se tästä ensi viikon jälkeen hellittäisi, kun Juhannuksesta alkaa loma :)

Tänään on ohjelmassa aamutreenit Hessun kanssa ja illalla 1,5 tunnin ratsastus. Toivottavast ei tulisi ennustettua kaatosadetta. Aamulenkillä satoi kyllä jo parin pisaran verran. Lapsetkin on laukanneet kesälaitumille ja päättäneet peruskoulun. Viikolla varmistui molemmille toivotut lukiopaikat, eli opiskelut jatkukoon :) Toinen on vielä kolmannenkin viikon kesätöissä ja toinen sitten loppulomasta. Kirjallisetkin on jo kevarikorttia varten läpäisty. Vielä kun inssistä selviävät, niin helpottuu meidän perheessä ainakin kesäisin nämä harrastuksiin kuskaamiset. 

7.6.2015 osallistuin elämäni ensimmäisiin virallisiin kouluratsastuskilpailuihin. Suoritin kouluohjelman HELPPO C:1 2000. Ratsuksi sain toivomani mustan suomenhepparuunan Arskan (oikealta nimeltään Tuliari). Ennen kisoja sain ratsastaa Arskalla viimeisen Mian tunnin (missä harjoiteltiin rataa), sekä myös Sarin pitämän 90 min tunnin. Tämä auttoi hurjasti ja sain hyviä neuvoja Arskan kanssa (en koko kautena muuten sillä tainnut ratsastaa kuin 2 kertaa). 

Kuten arvata saattaa olin jo heti aamusta jännityksestä jäykkänä. Onneksi kisat olivat heti aamusta, joten tallille pyyhälsin jo kahdeksaksi. Tällä kertaa rata olikin rakennettu valmiiksi jo edellisenä iltana. Joten me ratsastajat saatoimme keskittyä hevosten kuntoon laittamiseen (putsaamiseen, harjaamiseen, kamojen putsaamiseen ja harjan letittämiseen). Aputyttö Emma letitti Arskan harjan kauniisti (kiitos siitä Emmalle, minulla olikin ikävä haava sormessa ja lisäksi omilla tumpelosormilla siinä olisi mennyt ikuisuus...). Kuvassa Arska pitää letityksen lomassa juomataukoa :)

Lähtölistassa olin kahdeksantena, mutta onneksi C -luokka oli kuitenkin ensimmäisenä. Veryttelyt tehtiin maneesissa ja itse kisat ulkokentällä. Verkassa jännitti kovin, mutta Arska toimi kivasti ja oli rauhallinen. Yhdelle vieraalle ratsukolle vähän luimi ja nosti toista takajalkaa, kun pyyhälsivät ohi tosi läheltä. 

Omalla vuorolla sitten siirryttiin ulkokentälle ja käveltiin kentällä radan sivussa edellisen ratsukon suorituksen ajan. Oli ihan kunnon kisatunnelma: katsomo täynnä, musiikki soi, kuulutukset toimivat hienosti ja buffa täynnä herkkuja. Tässä kohtaa se jännitys vasta iskikin, mutta sain lopulta siinä kävellessä itseni ja hepan rentoutumaan. Kun lopulta ratsastin radalle ja pilli soi, tuntui, että en muista radasta yhtään mitään. Muistin vain, että tuomarin tervehdyksen jälkeen käännytään oikealle. Onneksi se muisti siinä tehdessä palautui. Tuntui, että en saa Arskaa kulkemaan kulmiin millään muotoa, vaikka kuinka pinnistin. Askeleen pidennykset sekä harjoitus- että kevyessä ravissa tuntuivat hyviltä, niissä Arska on upea :) Oikeaa harjoituslaukkaa jännitin eniten, se on Arskalla heikompi ja nostaa helposti väärän (vasemman) laukan. Nosti kuitenkin oikean laukan, mutta en uskaltanut sitä kovasti hoputtaa, jotta ei vaihda laukkaa ja arvostelussa lukikin, että saisi laukata pyöreämmin. Toinen suunta men hienosti. 

Radan jälkeen tuntui, että se meni huonosti (en saanut kulmiin ja katkaisi toiseen suuntaan laukankin kesken yms). Jotenkin päälimmäisen oli mielessä vain se "taistelu" kulmiin menemisistä. Yllätys olikin suuri, kun saatiin ihan hyvät pisteet 120,5 ja 60,25 % ja sijoituttiin kolmansiksi. Tuomarin loppukommentti arvostelussa: "Päivän paras loppulinja" josta 7,5 pistettä, lämmitti myös kovasti :)

Tässä vielä suurennettu Ian ottamasta kuvasta osa, jotta näkyy mun tooooodella keskittynyt ilme (hih). Kädetkin on lähes hevosen korvissa...voi elämä sentään. Kunhan taas saan Emman ottaman videon, voin rauhassa kauhistella sitä omaa menoa... Loppukisat olin puffassa töissä, mutta pääsin aina välillä ihailemaan vaikeamman tason ratsukoita, hienosti kyllä menivät!

Seuraavassa postauksessa sitten taas enemmän koira-asiaa mm. SM -tokoista.