Eilen iltapäivällä ajeltiin Milon kanssa Vantaalle treeneilemaan Anskin ja Tahvo -sakemannin kanssa. Treenailtiin isolla asflattiparkkiksella. Olin ensimmäisenä paikalla ja laitoinkin Milon paikallamakuuseen toiseen päähän laajaa kenttää ja itse seisoin ensin naama koiraan päin, sitten selkä koiraan päin ja sitten kiertelin eri suuntiin ja välillä koiran ympärikin. Lopuksi vielä pitkään PK-tyyliin selkä koiraan päin. Namipalkka ja vapautus, kun Milo makuulla. Kun Anski ja Tahvo saapuivat paikalle vein Milon toiseen päähän kenttään kiinni pylvääseen siksi aikaa, kun mietittiin Anskin kanssa treenejä. Milo pysyi kauniisti ja hiljaa paikallaan eikä pyrkinyt edes vetämään mun perään.

Aloiteltiin ohituksilla eri suunnista ja eri etäisyyksillä. Milon kanssa keskityttiin rentoon kävelyyn remmi roikkumassa löysällä ilman että Milo oli käskyn alla. Milo piti todella kauniisti kontaktia ja aina välillä kun oli oikealla kohdalla ja tosi hyvässä kontaktissa sainoin "seuraa" ja siitä palkka.

Sitten Tahvo paikallamakuuseen ja me Milon kanssa liikuskeltiin ympärillä sekä myöskin Anskin ja Tahvon välistä.

Sitten jatkettiin ohituksilla, sekä niin että koirat olivat samalla puolella että eri puolella. Tehtiin myös ohituksia niin, että Anski & Tahvo ohittivat meidät tulemalla takaa ohitse ja niin että tulimme vastakkain ja pysähdyimme toistemme kohdalla ja koirat istuivat rauhassa.

Seuraavaksi vuorotellen niin, että toisen koira makasi maassa ja toinen koirakko kiersi sitä läheltä kumpaankin suuntaan. Milo pysyi hyvin, mutta pää kyllä pyöri sen seuratessa toisten menoa. Aina kun katsoi minua kehuin ja lopulta Milo rauhottuikin katsomaan minua.

Sitten laitettiin Milo kiinni rakennuksen eteen ja minä piiloon. Anski ja Tahvo kävelivät ensin ohi hiukan pidemmältä ja onnistuneen ohituksen jälkeen kävin palkkaamassa Milon. Sitten menin takaisin piiloon ja ohittivat ihan läheltä. Milo se vaan oli katsellut mun perään ja oli edelleen aivan hiljaa :) Palkaksi namia ja lelulla leikkiä.

Sitten tehtiin yhdessä PK-ilmoittautumista (tuomarina toimi lyhtypylväs...heh). Tehtiin ensin hiukan isommalla välimatkalla ja sitten aivan vierekkäin. Vaihdettiin myös puolia välillä. Tämä on aina sellainen, missä itse jännitän, mutta Anski muistutti myös minua rentoutumaan. Hyvin meni ja remmi oli aivan löysällä edelleen. Milo ei ollut Tahvosta kiinnostunut laisinkaan vaan katsoi minua.

Jätin Milon myös kerran paikallamakuuseen ja kävelin itse Anskin ja Tahvon luokse juttelemaan (Milo pysyi hievahtamatta).

Olin kyllä aikamoisesti yllättynyt (vaikka tätä räyhäämättömyyttä ollaankin treenailtu viime aikoina). Milo siis oli rento eikä sanonut kertaakaan mitään ja Tahvohan on ollut se, jolle se yleensä on rähjännyt aivan hulluna. Olen varmaan nyt itsekin varmempi sen kanssa ja myös Milo on varmempi ja rennompi. Voi että oli kiva treenata.

Anskille kiitos tuunatusta "koulutusvälineestä"