Aamusella todella pitkällä lenkillä Frodon ja Milon kanssa. Hyvin jaksoi jo Frodokin. Peuroja nähtiin ihan valtavat määrät ja taisi jossain lähistöllä olla hirvikoirakin hommissa haukusta päätellen. Yksi koirakin tuli vastaan ja ihme kumma Milo ei nostanut mitään meteliä. Ensin sekä Milo että Frodo haistelivat ja Frodo sai sitten mennä irti haistelemaan vielä lähemmin. Milo kyllä veti kovasti koiraa kohden, mutta oli ihan hiljaa ja häntä heilui. On se vaan mukavaa, kun edes joskus Milo osaa ohittaa vieraat koirat möykkäämättä, tuolle vetämiselle täytyy kyllä vielä tehdä jotain. Milo tavallaan vetää ihan täysillä sen ohitushetken ja heti sen jälkeen veto loppuu.

Esineruutua olen tehnyt viimeksi joskus keväällä (uuups...). Ihan varma en ole, josko Milolle tässä välissäkin, mutta Frodolta jätin tarkoituksella pois tunnarin opettelun vuoksi. No niin tallasin sitten ihan kisakokoisen ruudun (oli aika vaikeaa ryteikköä), kolme esinettä (lasten pikkuhanska vasen takakulma, pieni kaulakukkaro oikea takakulma ja pieni villatumppu keskellä).

Frodon otin ensin ja ekalla pistolla tuli keskimmäinen villahanska (palkaksi puoli nakkia), toisella pistolla tuli oikean takakulman kaulakukkaro (kehuin Frodoa hetken aikaa, kun se oli esineen kanssa edessäni ja sitten palkaksi jälleen puoli nakkia) ja kolmannella pistolla se viimeinen pikkuhanska vasemmasta takakulmasta (ai niin tänne kolmannelle lähti kunnolla vasta kolmannella lähetyksellä, kun siinä edessä oli puu mihin yritti kahdella ekalla lähetyksellä nostaa koipea ja minä aina kielsin ja kutsuin takaisin). Kolmannella lähetyksellä lähti sitten taas kuin tykinsuusta ja luovutus oli oikein hyvä ja nakkia palkaksi.

Sitten vietiin Milolle samoihin paikkoihin esineet.

Ensimmäisellä lähetyksellä Milo juoksi koko alueen ympäri ja palasi mun luokse. Toisella lähetyksellä tuli loistavasti keskeltä se villalapanen (Milo toi hyvin esineen eteen eikä pudottanut, yes). Palkaksi kehua ja nakkia nam.

Seuraava esine tuottikin sitten tuskaa. Ensin tuntui että Milo vaan juoksentelee ja sitten se rupesi tekemään ihan liian matalia pistoja. En edes laskenut kuinka monta lähetystä tuli, mutta aina vaan laitoin uudelleen. Lopulta Milo sitten upposi tarpeeksi syvälle ja toi oikeasta takakulmasta sen kaulakukkaron. Kehuin jo kun oli tulossa esine suussa, luovutus jälleen loistava (vaikka luulin että se väsyneenä taatusti pudottaa esineen). Palkaksi nakkia ja paljon kehuja. Milo oli itsekin ihan innoissaan kun oli vihdoin löytänyt esineen.

Sitten lähdettiin yhdessä hakemaan sitä viimeistä esinettä (hanskaa). Kun oltiin lähellä Milo sen haistoikin ja toi mulle. Leikitin ja taistelin Milon kanssa hanskalla, heittelin sitä sille ja se leikki innoissaan. Sainpa kerankin sen ottamaan tosi hyvän otteen esineestä. Lopuksi sitten laitoin esineen omaan taskuun ja tehtiin pieni kävely kalliolla. Luulin että Milo oli esineruudussa juoksemisesta ihan puhki, mutta hyvin tuota vauhtia tuntui löytyvän.

Elikä Frodolla siis esineruutu edelleen loistavasti hallussa (joskin hiukan tapoja täytyy muistuttaa eli ei edes yritetä nostaa jalkaa esineruutuun). Avoluokan esineruutu ei sille tuottaisi ongelmia eikä varmaan voittajankaan.

Milollakin esineruutu jotenkin muistissa, mutta siitä selvästi huomasi, että treenaamisesta on aikaa. Aloluokan esineruutu kuitenkin onnistuisi varmaankin ongelmitta. Täytyy seuraavaksi ottaa Milolle kaikki esineet sinne ihan takalinjalle, että saan sen uppoamaan paremmin syvemmälle. Joskin tämän päivän treeni jo varmaankin auttoi siihen.

Seuraavaksi voisin tehdä syvän kaistaleen ja vain yhden esineen takalinjalle molemmille, koska tämänpäiväinen oli niin vaikea.