Herättää taas kovasti erilaisia tunteita puolesta ja vastaan fb:n bortsupalstalla tämä koirien turkin ajelu kesäksi. Tämä sai minutkin kirjoittamaan aiheesta tänne omaan blogiini. Hessu on nyt 4,5 vuotias ja kastroitu ja sen turkki ajettiin toista kertaa. Ajattelin kirjoitella omia mietteitäni asiasta, sillä ylipäätään jo ensimmäistä Hessun turkin ajelua mietin todella pitkään ja tarkkaan. Alkuun kuitenkin kuva Hessusta eiliseltä lenkiltä (kuuma tuli turkin ajelusta huolimatta). 

Aloitetaan siitä, kun Hessu oli pienen pieni. Se muutti meille kovien pakkasten ja valtaisan lumimaäärän aikaan. Ajattelin, että se jäätyy heti, kun ulos pääsee, mutta ei jäätynyt. Hessu piti pienenä väkisin viedä sisään, kun se olisi viihtynyt vain ulkona. Kuvassa Hessu juuri meille muuttaneena.

Kun Hessu kasvoi ja turkki kasvoi, se ei enää viihtynyt sisätiloissa senkään vertaa, vaan jonotti aina ulkoeteiseen, missä on viileämpää. Ylipäätään Hessun lämpimän ilman kestävyys ei ole koskaan ollut hyvä (olen monta kertaa joutunut treeneistä kotiin ajaessa pysähtymään järven rantaan päästämään Hessun uimaan, kun se on ollut läkähtymispisteessä, vaikka autossa on ilmastointi). Kylmässä kestää kyllä edelleen vaikka olisi millaiset pakkaset. 

Jos minulta olisi kysytty Hessun ollessa pieni, että aionko ajaa joskus sen turkin olisi vastaus ollut varma ei. Sen ajan mitä Hessu kävi näyttelyissä ei turkkia tietenkään voinut ajaa. Sinniteltiin siis kuumat kesät, välillä pahatkin ihottumat turkin alla, kun kesäisin Hessu ui niin paljon. Viime kesä oli todella tukala ja ihottumat paheni (vatsan lisäksi kylkiin ja rintaan). Lopulliseen päätökseen vaikutti Hessun saama lievä lämpöhalvaus ihan rauhallisella hihnalenkillä, josta selvittiin onneksi säikähdyksellä (kasteltiin Hessu kauttaaltaan vedellä, vietiin viileään kellariin ja juomista sekä huilaamista). Minä kyllä pelästyin hurjasti ja tämän jälkeen Hessun turkki ajettiin ensimmäisen kerran pois (jännitti kyllä, että kasvaako se takaisin samanlaiseksi). Hessun turkki on ollut mielestäni aina upea ja kaunis. 

Kuinka onnellinen Hessu olikaan tämän jälkeen :) Se jaksoi treenata (ilman, että kieli laahasi maassa ja jopa juosten, ei vain laahustaa), se sai uida niin paljon kun halusi, turkki kuivui heti ja ihottuma hävisi itsestään. Lenkkeilyyn tuli vauhtia puolet lisää ja muutenkin Hessu jaksoi paremmin. Turkkia jätettiin kuitenkin sen verran, että aurinko ei polttanut ihoa eikä ajamisen jälkeen tullut kutinaa tms (eli ei ajettu kaljuksi). Kauluria sillä on nytkin jäljellä, eikä naamaan koskettu. Vaikka viimekesänä Hessu ajeltiin loppukesästä, kasvoi turkki samanlaiseksi kuin ennenkin ennen kylmiä ilmoja. 

Helmikuussa Hessu kastroitiin ja alkuun en huomannut turkissa mitään eroa. Mutta sitten huomasin, että koko sen alusvillasta on tullut sellaista kuollutta karvaa, mitä kampasin ja harjasin päivittäin pois, mutta aina sitä vaan riitti. Turkki paksuuntui myös entisestään ja Hessulla oli melkoisen tukalaa jo nyt toukokuussa. Hyvä jos kuolleen turkin läpi pääsi enää iholle asti. Nyt päätös oli edellistä kertaa helpompi ja niin Hessu sai taas kesäturkin. Onnellinen tuo otus on ainakin. Jos Hessulla ei olisi niin kovin paksua turkkia, en varmaankaan olisi sitä koskaan ajellut. Hessu ei kuitenkaan enää voi käydä näyttelyissä (kastraatiosta johtuen) ja haluan, että se jaksaa reippaana ja iloisella mielellä treenata sekä lenkkeillä ja uida, joten nämä asiat vahvistivat tätä toistakin ajelupäätöstä. 

Kaunishan Hessun pitkä turkki on, sitä en kiellä, mutta sitä voin sitten ihailla syksyn ja talven ajan. 

Tässä pari kuvaa Hessun pitkästä upeasta turkista.

Sitten pari kuvaa viime kesältä lyhyessä turkissa.

Että näin meillä. Pääasia on koiran hyvä olo!