Eilen päätin pitkästä aikaa tehdä iltalenkin tietä pitkin. Ennen lenkkiä hyödynsin Frodoa Milon paikallamakuutreenissä niin, että jätin molemmat vierekkäin makaamaan, kun itse vein roskat n. 20 metrin päähän. Kolistelin roskiksella ja laahustin hitaasti takaisin ja jopa seisoin koirien luona jonkin aikaa ennen vapauttamista. Hienosti meni. Milo on selvästi ymmärtänyt paikallaolon tarkoituksen, kun olen pari kertaa treenannut näin yhdessä Frodon kanssa. Palkaksi pojat saivat kaulapannat kaulaan ja hihnan päähän lenkkeilemään (mikä on molemmista aivan mielettömän kivaa, kun käydään tielenkeillä niin harvoin). Pakko vähän harjoitella Milon BHtakin ajatellen.

Saatiin jopa Milolle vähän häiriötäkin, kun käveltiin naapurin talon ohi, oli pihalla sakemanni, joka peräti haukkui. Näin Milosta että kohta sekin aloittaa, mutta kerkesin sanomaan juuri oikeaan aikaan Milolle "ihan hiljaa" ja pieni nyppäsy hihnasta. Milo oli kerinnyt juuri nostamaan karvat pystyyn, mutta kun sain reagoitua niin oikeaan aikaan, oli Milo ihan hiljaa ja laski karvatkin samantien alas. Selvästi se altakulmain vilkuili vierasta koiraa, mutta ei sen kummemmin reagoinut. Kun tultiin takaisin ei muuta reagointia, kun selvästi sekä Frodo että Milo oli enempi korvat höröllään, että missä se on.

Loppuillan koirat riehuivat keskenään pitkin pihaa.